Välillä kiire, arki ja huolet saavat työn ja elämän maistumaan puulta.
Lapset saavat pysymään jalat maassa ja ajatukset tärkeimmässä, eli tässä hetkessä. Viime viikko meni tyttären sairastaessa ja itse keplottelin kahden työn välillä.
Onneksi minulla on maailman paras työmaa!
Tässä muutama herkkupala, miksi jaksan päivästä toiseen istuttaa taimia, kantaa turvetta tai käydä lisäämässä puita lämmittimeen vielä ennen nukkumaan menoa...
Silmän ruokaa (on siellä syötävääkin) lähtee kasvattamaan
rouva Puutarha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti