Mikä siinä on, kun ei vain yksinkertaisesti repeä moneen paikkaan yhtä aikaa, vaikka kuinka tahtoisi ja yrittäisi. Tällä viikolla se on todellakin tullut todistettua, taas on pahamieli kun on poissa kasvihuoneilta, missä tarvittaisiin kipeesti käsiparia istuttamaan uusia pistokkaita. Ja toisaalta tuntuu kurjalta livistää koulusta kesken kaiken mielenkiintoisen. Kaiken kiireen keskellä ei ehdi eikä muista nauttia elämästä, ehkä huomenna muistan. Kaiken kiireen kruunaa perheen passaaminen, kyllä ne kevään myötä taas oppii oma-aloitteisiksi ;)
Koulussa olemme käyneet läpi tällä viikolla hoitoluokituksia ja tehty harjoitustehtäviä, talvitunnistus tentti oli ja ihme kyllä selvisin siitäkin. Kyllä niihin keppeihin ja oksiin joku selvyys tuli, tunnistin 12/15... Loppu viikon esittelemme portfolio töitämme, ajatuksena on "tieni puutarhuriksi". Omalla vuorollani esittelen tämän blogin. Pitäkää peukkuja, että esitys menee hyvin.
 |
| Ensimmäinen kasvihuone alkaa olemaan täynnä. |
 |
| Tänään koulun päätteeksi istutin 800 begoniaa. Otsalampun valossa viimeisiä huoltotöitä tehdessä alkaa naurattaan väkisinkin. Eikö aurinko ymmärrä pysyä pidempään taivaalla, kun työt on täysin kesken. |
 |
| Muutama pistokas odottaa vielä istutusta, onneksi pian on viikonloppu. |
 |
| Tässä lankaköynnös Muehlenbeckia complexa, verepisara Fuchsia, keijunmekko Rhodochiton atrosanguineus ja orvokki Viola. |
 |
| Begoniat ja pelargoniat kiltisti laatikoissaan. |
Koulusta kotiin ajaessa sää ei ollut kovin keväinen... Puutarhurin uskoa koetellaan kevään saapumisesta. Tuleeko se koskaan sieltä? Auringon pilkahdus saa luottamuksen takaisin ja hymyn huulille. Uskon, että tästä tulee hyvä kevät ja paras kevät tälle vuodelle :) Positiivinen asenne tekee elämästä vaan kummasti paljon ihmeellisempää ja siedettävämpää. Välillä vaan se tuppaa unohtuun...
 |
| Masentava maisema. |
Kiireestä ja elämästä, juuri sellaisena kuin se on nauttii
rouva Puutarha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti