torstai 13. kesäkuuta 2013

Kyläraitti Hämeenpuistossa

Tampereella Hämeenpuistossa järjestettiin 8.6.2013 Kyläraitti-tapahtuma, jossa pirkanmaan alueen kyläyhdistykset ja pienyrittäjät pääsivät esittelemään palveluitaan ja tuotteitaan. Kyläyhdistyksemme Kuloveden kylät ry oli mukana tapahtumassa ja Iso-Pahkalan Puutarha myös. Mukaan olimme saaneet paikallisen taitavan leipojamestarin Päivi Rastaan. Aurinkoinen sää ja ihmis vilinä teki päivästä onnistuneen.


Muutama kukka mukana.

Kyläyhdistyksen pöytä
Herkullisia leivonnaisia, nam. Omat varastot piti täyttää näistä herkuista :)

Päivin herkullinen salaatinkastike on jo kuuluisa maustaan. Sitä pitää ostaa aina pari pulloa :)

Kiitos järjestäjille ja mukana olleille, oli meillä vaan mukavaa taas!

-rouva Puutarha

Ajatuksia...

Tässä taas vuosittainen kirjoitus Kuloveden kylät ry:n Kuloheinä lehdestä.




Asennetta ja niitä harmaan sävyjä…

Tulipa kerran mieleen pihamaalla tonkiessani, että on se kummallinen tämä ihminen. 
Lapsena sitä piti kesää parhaana vuoden aikana, kun sai olla yötä myöden ulkona, uida järvessä unohtaen ruoka-ajan ja koulusta oli lomaa. 
Nykyään sitä ajattelee, että kevät on ihmisen parasta aikaa. Se on uuden alku ja puhdistumisen aikaa. Ainakin luonnossa näin käy. Itse toivoisin näin tapahtuvan minulle myös. Keväällä on intoa aloittaa uusi projekti, ideoita pursuaa, energiaa ja virtaa on kuin pienessä kylässä. Toisaalta syksyllä on ihanaa hääriä ulkona keräten kesän kasvattamaa satoa, värien ilotulitusta ruskaisessa metsässä ihaillessa. Talvella pakkasen narina kenkien alla tuo muistoja lapsuudesta. Makkaranpaistoa nuotiolla lasten kanssa hiihtoretken jälkeen ei voita mikään.
Olen kyllä huomannut senkin, että suosikki vuodenaikani on siis aina se vuodenaika milloin kysytään. Jokaisessa vuodenajassa on jotain hyvää ja ainutlaatuista. Negatiivisia puolia on turha lähtee murehtimaan, ei niitä voi muuttaa.
Elämä on parasta juuri tässä ja nyt. Välillä on syytä pysähtyä ja huomata, että minähän olen se joka tekee elämästäni onnellisen kääntämällä oman ajatusmaailmani uusiksi. “Jos näkee vain mustaa ja valkoista, ei nää noita harmaan sävyjä” lauletaan eräässä laulussa ja niinhän se on! Ei mikään ole niin musta valkoista, etteikö onnen rippeitä löydy… edes siitä juurikin olevasta vuodenajasta.
Nyt kaikki ylös, ulos ja etsimään niitä harmaan sävyjä. 

Onnea etsimässä
Rouva Puutarha




torstai 30. toukokuuta 2013

kesä on täällä!

Voi pojat, nyt on kesä ja kaikkialla on niin paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa... Muutamassa päivässä luonnossa tapahtuu ihmeitä. Malttamattomana jo keväällä surin tulppaanieni perään, mutta ei hätää ne kukkii kaikki komeesti nyt. Ukkolaukkakin on niin komea. Välillä harmittaa, kun ei omaa pihaa ehdi hoitamaan ja laittamaan. Iso kivikasa odottaa takapihalla hetkeä jolloin aikaa löytyy. Sinne rakentuu kivi muuria luonnonkivistä.
Omenapuu kukkii niin mahtavasti, tyttäreni kysyi kauhistuneena "tuleeko noista kaikista kukista omenoita?"
pelto kauneimmillaan...
Paavo on päässyt ulkoilemaan.
Juhannusruusu Rosa spinosissima. Nuppuja on jo paljon.
Ukkolaukka Allium hollandicum.
Kalliokielo Polygonatum multiflorum x odoratum.
Kauniit prinsess-tulppaanit kukkii auringon lämmittäessä.


Tahdon jakaa teille lempiruokieni reseptit. Paahdetut uunikasvikset sopivat lisäkkeeksi tai pääruoaksi, kuten usein minun lautasella.

Paahdetut uunikasvikset
Porkkanaa
palsternakkaa
lanttua
paprikaa
ja sipulia

Määrän voi itse arvioida syöjien mukaan
(extraa kannattaa varata, koska nää maistuu hyvälle seuraavanakin päivänä)

Rypsiöljyä, ripaus suolaa ja sokeria (tai hunajaa) pippuria ja timjamia maun mukaan...

Kasvikset pilkotaan samankokoisiksi paloiksi ja laitetaan uunivuokaan, öljyä vähän kiilloksi ja mausteet sekaan. Koko komeus uuniin 200 asteeseen noin tunniksi (riippuu kasvisten koosta)

Aah, nam... hyvää on!

Paahdetut uunikasvikset


Kana-feta-salaatti   

erilasia salaatteja esim. friseesalaatti, rucola
tomaatti
kurkku
punasipuli
Kypsennettyä pintamaustettua broileria
ja fetaa

Nam!

Tänään oli tätä herkkua ruoaksi!
                                      
Päivät täyttyvät puutarhan töistä, ihanaa kun asiakkaita on käynyt valtavasti. Kukkaloistoa on vielä tovin puutarhalla ja pian päästään lomalle ja rakentamaan kivimuuria :) muutama muukin työ odottaa sitä hetkeä, että olisi aikaa!

Auringon päivettämä
rouva Puutarha
                                      

Blogi ja Rouva Puutarha pääsi paikallislehteen

Tässä juttu Nokian Uutista 24.5.2013. Toimittaja ja kuvaaja Jaana Hyyryläinen

Rouva Puutarha kokkaa ja bloggaa                       

Isoäiti sen parhaiten tiesi, kun näki kukkakimppuja keräilleessä pikkutytössä tulevan kukkakauppiaan
Käsien työntäminen multaan rauhoittaa. Onni puhkeaa keväällä, kun ensimmäiset istutukset nostavat päätään mullasta. Sydän täyttyy onnistumisen ilosta, jos omat kokeilut jaksavat kasvaa ja kukoistaa.

Hoitoala on Susanna Isopahkalan tulevaisuus. Tosin pian ihmiset vaihtuvat kukkiin ja kasveihin, kun lähihoitajan ammatin aikoinaan opiskellut Isopahkala valmistuu syksyllä puutarhuriksi.
Autteleminen appivanhempien puutarhalla Siurossa vei lopulta Kangasalan tytön mennessään. Kuin huomaamatta työhön uppoutui, innostui ja rakastui.
– Rakastan värejä ja visuaalisuutta, ja kukkien kanssa touhuaminen on terapiaa. On ihanaa puuhailla täällä kaikessa rauhassa, kun lapset ovat lähteneet kouluun, Isopahkala hymyilee.
Iso-Pahkalan puutarha on monelle siurolaiselle ja muillekin tuttu, sillä Iiris ja Esko Iso-Pahkala ovat pitäneet puutarhaansa Siurossa jo yli 30 vuotta.
Asiakkaista on tullut tuttuja myös Susanna Isopahkalalle, ja hän odottaa aina innolla alkukesän mukanaan tuomia tuttuja kasvoja. Kukkien valitsemisen lomassa vaihdetaan sitten kuulumiset ja kerrotaan terveiset.

Asiakaspalvelu on Isopahkalalle yksi kesän kohokohdista.
On ilo neuvoa ja olla avuksi niin sommitelmien suunnittelussa kuin kukkien hoitamisessakin.
Ammattitaidolle on kysyntää, kun asiakas saapuu oman ruukun tai parvekelaatikon kanssa kysymään, mitä siihen kannattaisi laittaa, mikä sopisi kenenkin tyyliin ja kotiin.
Isopahkala itse pitää raikkaista väreistä. Viherkasveillakin saa näyttävyyttä kesäpenkkiin, ja yrttejä voi kasvattaa vaikka parvekkeella. Värinokkoset hehkuvat purppuran, keltaisen ja vihreän eri sävyissä, laventelia ja oliiviyrttiä koskettaessa tarttuu sormiin herkullinen tuoksu.

Viheralan koulutusohjelmasta puutarhuriksi valmistuminen vaatii muutakin kuin kasvien istutustaitoa ja tieteellisten nimien osaamista. Isopahkala nauraa tarttuvansa mielellään äijienhommiin, kuten maanrakennukseen, traktorin rattiin tai kivetysten tekoon.
Kivistä hän onkin löytänyt uuden intohimon. Kivet innostavat häntä materiaalina, koska ne ovat niin kovia ja kauniita.

Intoa riittäisi omankin pihan laittamiseen. Aikaa vain saisi olla enemmän. Päivän täyttävät opiskelu ja kevätsesonki puutarhalla, vanhempainyhdistys, kyläyhdistys ja perhe.
Jos luppoaikaa jää, odottaa aina joku projekti. Vaikkapa vanhojen huonekalujen entisöinti, tai blogin kirjoitus.

Rouva Puutarhana hän kertoilee blogissa elämästään maalla, opinnoistaan ja puutarhan arjesta.
Blogin avulla Isopahkala haluaa antaa lukijoille vilauksen oikeasta elämästä. Blogista voi löytää ideoita, vinkkejä tai vain kesätunnelmaa. Hyvä tuuli välittyy väkisinkin, kauneuden ja harmonian keskellä on vaikea murjottaa.

Kuten ennenkin, Isopahkala aikoo nostaa aurinkotuolin ulos odottamaan. Vaikkei siihen itse ehtisikään, on siinä tilaa muiden istahtaa.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

rouva Puutarhan kahvitauko


Ruoanlaitto ja leipominen on minulle suuri intohimo. Siskoni kanssa kokkaamme ja leivomme usein yhdessä sekä vaihdamme reseptejä. 

Siitä lähtikin ajatus omaan pop up-kahvilaan. Ravintolapäivää vietettiin 18.5 ja meillä puutarhalla herkuteltiin juustokakun ja mansikkakastikkeen voimalla, vastaleivottua pullaa ja maailman parasta minttusuklaapiirakkaa unohtamatta. Muhkeat kolmioleivät veivät suurimman nälän pois. 

Kiitos siskolleni ja äidilleni avusta <3





Tästä mahtavasta päivästä jäi upeat muistot ja tämä otetaan perinteeksi... ensi vuonna uusiksi :)

Ensi viikko on taas koulun penkillä, mutta puutrahallamme apu olisi paikallaan. Tässä sitä taas keikutaan moneen suuntaan ja yritetään selvitä kaikesta parhaansa mukaan. Koulussa on valinnaisenaineen kivitöiden tunteja ja mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. 

Oikein mahtavaa viikkoa kaikille ja hymy huulille, kesä on täällä!!!!

Puuhakas ja väsynyt
rouva Puutarha

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Taikasanoja ei tarvita



Aurinko ja lämpö saa ihmeitä aikaan... kasvit tekee taikojaan. 
Jos on pahamieli ja kaikki tuntuu kurjalta, kävely puutarhalla saa sydämen sulamaan ja suupielet nousemaan korviin. Mahdotonta voimaa pienet taimet voivat antaa. Värien ilotulitus saa silmät siristämään. Pehmeät ja nukkaiset lehdet kutittavat kättä niitä silittäessä, ruusun ja orvokin huumaava tuoksu sekoittaa pään viimeistään. 


Lobelia kylvös.
Rouhosipuli odottaa purkitusta.

Tomaatti kurottaa aurinkoon.

Chili.


Samettikukka Tagetes kukkii ihan kohta.

Keijunmekot Rhodochiton luikertelevat jo upeasti.

Amppelipelargonia  väri: pink

Amppelipelargonia  väri: deep red

Petunia kukkii aivan mahdottomasti, väri: purple vein

Ruukkuneilikka on kyllä söpö.

Enkelipelargonia väri: orange.
Tämä jos mikä on söpö :)

Tähtipelargonia fireworks.

Amppelimansikka kukkii koristeellisesti ja saa suun makeaksi kesällä.

Puutarhurin omassa pihassa kasvaa yksi krookus, vaikka syksyllä istutin kukkasipuleita varmaan sata kappaletta.

Raparperi on herännyt kevät auringossa... pian saa raparperipiirakkaa!

Omia taikoja uuteen viikkoon lähtee tekemään

rouva Puutarha

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Onni löytyi kivistä

Ihan kuin toistaisin itseäni, kun kerron että kiireinen viikko taas takana... Mutta totta se on! 
Koulua ja töitä mahtuu viikkoon. 
Nyt alkaa se silmiä hivelevä aika kasvihuoneilla, kauniisti kukkia taimia löytyy jo monelta pöydältä. Orvokit aloittavat kukintaa ja yöllinen lämpötila saisi nousta jo lähemmäs plus asteita, jotta niitä voisi ulos viedä. Pikku pakkasta orvokit kestävät. Tästä se kevät alkaa!! Polkupyörät on kaivettu ladosta ja kumisaappaita saa kuivatella, kun vesilätäköt on niin kivoja. Lapsista näkee kuinka he nauttivat hetkessä elämisestä. Kumpa itsekin muistaisi sen. Taidan kaivaa aurinkotuolin varastosta, viedä sen kasvihuoneelle ja nauttia lämmöstä ja väreistä.




Enkelipelargonia 
Kerrottu kukkainen miljoonakello
Lähikuvaa Calibrachoa double
Uutuus ihmetys petuniakin kukkii mahdottoman kauniisti. Tämä on lajikkeena oiva ruukkuistutuksiin.
Maljaköynnös Mandevilla värinä pink
Maljaköynnös Mandevilla värinä red


Koulussa tällä viikolla pääsimme leikkimään hiekkalaatikolle, ihan kirjaimellisesti. Harjoittelimme kivetysten tekemistä. Betonilaattoja ja luonnonkiviä päästiin työstämään. Olen harjoittelussa syksyllä tehnyt jo paljon kivetyksiä, mutta kivien leikkaamista rälläkällä en ollut päässyt kokeilemaan. Tätä päästiin harjoittelemaan, kun opettajaa olimme hieman painostaneet. Mitä enemmän teen kivitöitä, olen huomannut että tämä on niin minun juttu. Oli kyllä kivoin koulu viikko tähän asti. 

Mittaaminen ja pohjatöiden tekeminen hyvin ovat avaimet onnistuneeseen kivetykseen.






Ihan itse halkaisin käsivoimin noppakiven. 
Muuria rakennettiin... ei ihan yhtä massiivista kuin kiinassa, mutta jotain sinnepäin :)

Kun viikko meni pääosin koulua käyden, pitää viikonloppu pyhittää työlle. Kolmas ja viimeine kasvihuone otetaan käyttöön ja orvokit pääsevät pian omalle kasvupaikalle. Istutusta odottaa mm. taikaneilikka, samettikukka, petunia ja orvokki. Kylvöjäkin pitäisi tehdä, kelloköynnöstä siis kylvämään. 
Koulua on taas kahden viikon kuluttua ja silloin tentimme viimeiset kasvit, huh! Johan tässä on pari sataa kasvia opeteltu. Työharjoitteluakin pitäisi kevään aikana ehtiä tekeen, oi voi! Oli mukava nähdä harjoittelu ohjaajaani tänään ja vaihtaa kuulumisia. 
Kulunut viikko taas näytti sen puolen ilosta ja onnesta, jota ihminen tarvitsee. Ystäviä, uuden oppimista ja ymmärtäminen, että onnellinen voi olla juuri tässä ja nyt, eikä sitten joskus, saa tämän tytön hymyilemään tyhmänä. 

Kädet multaan ja kohti uusia onnentunteita!
-rouva Puutarha